Kuormajuhta, vapauden tuoja vai unelmien täyttymys?
Kolme suomalaista kertoo, mitä auto heille merkitsee.
Auto helpottaa arkea, jos töihin tai harrastuksiin on pitkä matka ja bussi kulkee harvakseltaan. Joskus auto on haaveiden täyttymys – kuten kananpojankeltainen kuplavolkkari Markolle.
Suomalaiset eivät autoilla pröystäile ja pysyvät uskollisina autoilleen pitkään. Käytännöllinen asenne autoiluun on ymmärrettävää maassamme, jossa suurten kaupunkien ulkopuolella etäisyydet ovat pitkiä ja joukkoliikennettä vähän. Monelle autoilu on välttämätön keino siirtyä paikasta toiseen.
– Auto merkitsee monelle vapautta, mahdollisuutta tehdä, mitä haluaa ja toteuttaa itseään, Autoalan keskusliiton toimitusjohtaja Tero Lausala sanoo.
Lausalan mukaan suomalaisella henkilöautolla ajetaan keskimäärin 17 000 kilometriä vuodessa, kun esimerkiksi Ruotsissa kilometrejä kertyy keskimäärin vajaat 12 000. Autovaihtoehdot samoin kuin mahdollisuudet hankkia auto ovat monipuolistuneet.
– Ennen ostettiin bensa- tai dieselauto autolainalla. Nyt on täyssähköautoja, ladattavia hybridejä ja kevyitä hybridejä, ja ostamisen lisäksi auto on myös mahdollista liisata tai vuokrata.
UUSI VAI KÄYTETTY – KUMPI SOPII PAREMMIN ARKEESI?
Tero Lausalan mukaan autokaupoilla kannattaa pohtia ennen kaikkea omaa ajotarvetta ja budjettia.
– Uuden auton iso plussa on tehdastakuu. Jos taas hankkii käytetyn auton, eikä halua jäädä sen kanssa yksin, kannattaa ostaa se autoliikkeestä eikä toiselta kuluttajalta.
Jatkuva kehitystyö näkyy yleensä uusissa autoissa: ne ovat esimerkiksi tehokkaampia ja vähäpäästöisempiä sekä kuluttavat vähemmän polttoainetta. Sähköautojen suosio kasvaa koko ajan, mikä tuo teillemme uusia autoja.
– Suomalaiset suhtautuvat yleisesti myönteisesti autoilun sähköistymiseen, ja liikenteen sähköistyminen on edennyt jonkin verran nopeammin kuin Euroopassa keskimäärin, sanoo Keskon autokaupan toimialajohtaja Johanna Ali.
Keväällä 2025 ensirekisteröidyistä henkilöautoista 34,3 prosenttia oli täyssähköautoja ja 21,3 prosenttia ladattavia hybridejä. Sähköautojen tekniikka on kehittynyt, ja saataville on tullut aiempaa edullisempia malleja.
– Uskomme, että noin kymmenen vuoden päästä ladattavien autojen osuus kaikista autoista tulee olemaan yli 50 prosenttia. Tällä hetkellä tuo osuus on hieman yli kymmenen prosenttia, Tero Lausala arvioi.
Jotta tieverkosto pysyy liikkumisen kehityksen mukana, ympäri Suomea tarvitaan latauspisteitä. Suurteholatauspisteiden määrä on noussut vuodessa 44 prosenttia.
Johanna Alin ja Tero Lausalan mukaan myös kotimaan tieverkosto kaipaa uusimista. Suomen talvet ja raskaan liikenteen määrä näkyvät teiden kunnossa.
– Suomen sääolosuhteet ovat vaihtelevia ja etäisyydet pitkiä. Nyt tarvitaan päätöksiä tieverkoston kunnostamisesta, Johanna Ali sanoo.
HELJÄ PAANANEN, 41, LOHJA
”Tarvitsemme autoa ison perheen arjen pyörittämiseen”
”Perheemme ajaa kuukaudessa noin 5 000 kilometriä. Meillä on kuusi lasta, ja tarvitsemme autoa harrastuksiin, työmatkoihin ja perheen muihin menoihin. Klaus, 10, ja Viola, 13, pelaavat pari-kolme kertaa viikossa käsipalloa ja Elena, 14, lentopalloa. Lohjalla julkinen liikenne ei toimi niin hyvin, että lapset pääsisivät itsekseen harrastuksiin. Kauppareissuillakin auto on tarpeen, kun ruokaa haetaan isolle porukalle.
MEILLÄ ON kaksi autoa, sähköauto ja isompi dieselauto. Sähköauto on melkein aina liikenteessä. Vaihdoimme sähköautoon neljä vuotta sitten, koska olemme puolisoni kanssa pääkaupunkiseudulla töissä ja päivittäinen autoilu sinne tulisi muutoin tosi kalliiksi. Tärkeää on myös, että sähköauton päästöt ovat pienemmät. Sähköauto on niin mukava ja helppo, että siitä olisi vaikea luopua.
AJOKORTTI TUO arkeen vapautta ja nuorille itsenäisyyttä. On hienoa nähdä heidän intonsa. Kun Saaga, 19, ja Isla, 18, saivat ajokortit, opetimme heitä käyttämään autojemme hallintalaitteita ja kävimme läpi yleistä turvallisuutta liikenteessä. Omien menojensa lisäksi Saaga ja Isla auttavat nyt myös hakemaan pikkusisaruksiaan treeneistä. Eniten autolla ajan silti minä. Työpäiväni alkavat jo viideltä aamulla, enkä mitenkään muuten pääsisi töihin. Kun ajelen hektisen päivän jälkeen kotiin, ehdin rauhoittua äänikirjan parissa ja heittää työasiat mielestäni.”
MARKO KAUPPINEN, 53, KUOPIO
”Kupla on hyvän mielen auto ja tarkoitettu erityisiin hetkiin”
"OLEN PIENESTÄ asti haaveillut kuplasta. Kun olin lapsi, kummisedälläni oli kuplavolkkari, ja 18-vuotiaana sain olla kuskina kaverin kuplavolkkarilla. Ehkä siitä jäi itämään ajatus, että joskus tällainen katseenkääntäjä olisi itselläkin. Pari vuotta sitten kaverini hommasi keltaisen kuplan, jota ei ollut ajettu yli 20 vuoteen, ja pyysi minua kaveriksi työntämään se talliin. Katsoin sattumalta rekisteriotetta ja huomasin, että minulla ja autolla oli ikäeroa vain yhdeksän päivää. Sanoin, että jos tämä kupla tulee joskus myyntiin, haluan ostaa sen. Viime syksynä niin kävi.
KUPLA ON hyvän mielen auto, ja se on tarkoitettu erityisiin hetkiin. Kun olen 11-vuotiaan poikani kanssa ajelulla, ihmiset hymyilevät meille. Ajan kuplalla, kun haluan lähteä tuulettamaan päätäni – muutoin ajan arkiautollani. Parasta kuplassa on bokserimoottorin pörinä takapäässä.
KUSKIN PAIKALLA PITÄÄ todella keskittyä itse ajamiseen, koska ei ole nykyajan apulaitteita, esimerkiksi peruutustutkaa. Ohjaustehostintakaan ei ole, joten ratista pitää kääntää oikealla lailla. Yllätyksiäkin vanhojen autojen kanssa saattaa tulla. Pitäisi tapahtua ihme, että luovun kuplastani. Jos joku tarjoaa kymppitonnin, sanon, että laita toinen, enkä silti myy.”
ARJA HUJANEN, 70, LAUKAA
”Liikkumisen vapautta ei voi rahassa mitata”
”MINULLA ON jo 50 vuotta autoilukokemusta. Kun olin työelämässä, auto oli aivan välttämätön. Päiväkodin johtajana minulla oli pari eri työpistettä ja kokousmatkoja. Nykyään olen eläkkeellä. Monta kertaa olen miettinyt, että oman auton pitäminen on kallista, kun en tarvitse sitä enää työmatkojen kulkemiseen. Mutta se, mitä ei voi rahassa mitata, on liikkumisen ja lähtemisen vapaus.
TARVITSEN AUTOA, kun lähden lähikauppaa isompaan ruokakauppaan tai muille asioille. Yleensä kerään hoidettavia asioita ja hoidan samalla reissulla useamman. Kerran viikossa käyn vesijumpassa, jonne on kymmenen kilometrin matka. Kuljen sen aina kimppakyydillä muiden kylällä asuvien kanssa. Automatkojen jutusteluhetket ovat aina tosi mukavia. Jutut rönsyävät oman kylän asioista kuulumisiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Kun ajan yksin, kuuntelen radiota tai puhun puhelimessa jonkun kanssa kaiuttimen kautta.
EDESMENNYT MIEHENI kunnosti harrastuksekseen autoja, esimerkiksi matkailuauton, jolla kiersimme Eurooppaa. Kun se piti myydä, tuntui kuin olisi perheenjäsenestä luopunut. Varmistimme, että se pääsi hyvään kotiin. Nykyään minulla ei ole enää tunnesuhdetta autooni sinänsä, mutta ajattelen, että auto on tärkeiden asioiden mahdollistaja ja arkeni ilo.”
SÄHKÖAUTOILU KIINNOSTAA
Noin kolmannes suomalaisista uskoo ajavansa jo lähitulevaisuudessa sähköautolla, selviää K-Auton Autoilun suunta -tutkimuksesta viime vuodelta. 38 prosenttia vastaajista on kiinnostunut hankkimaan sähköauton seuraavan viiden vuoden aikana. Sähköauto olisi ensisijainen valinta jopa 57 prosentille suomalaisista, jos hinnalla ei olisi merkitystä.
K-Latauksella on yli 350 latausasemaa ja yli 1 800 latauspistettä ympäri Suomen. Pika- ja suurteholatauspisteitä on jo noin 850 ja peruslatauspisteitä yli tuhat. Ladattava sähkö on uusiutuvaa kotimaista tuulisähköä.
VOLKSWAGEN 75 VUOTTA SUOMESSA
Volkswagenin tarina alkoi Suomes sakin ikonisesta kuplasta. Ensimmäinen Volkswagen kupla luovutettiin asiakkaalle Senaatintorilla vuonna 1950. Kuplan virallinen hinta oli tuolloin 335 000 markkaa lämmityslaitteen kanssa. Sen huippunopeus oli 100 kilometriä tunnissa ja polttoaineen kulutus 7,5 l/100 km. Nyt Suomen teillä liikkuu lähes 400 000 Volkswagenia.
