Etsijäkoira Ohta pinkaisee apuun, kun rakas lemmikki on kadonnut
Hirvensalon perheelle lemmikit ovat elämäntapa. Yhdellä niistä on aivan erityinen taito.
Tunne oli niin mahtava, että minä ja Ohta pompimme onnesta, muistelee Eva-Maria Hirvensalo perheen etsijäkoiran ensimmäistä onnistunutta pelastuskeikkaa.
Lähistöllä kadonnut kissa löytyi ja pääsi takaisin kotiin.
Juuri tällaisista hetkistä syntyy se riemu ja äänimaisema, joka täyttää Hirvensalojen harmaan puutalon: ilonkiljahduksia, haukuntaa, kotkotusta ja kiekaisuja.
Vehreällä pihalla kirmaa kaksi pitkäkarvaista koiraa yhdessä perheen lasten Sofian, 11, ja Oliverin, 9, kanssa. Leikkimökkiin rakennetussa kanalassa mekkalaa pitävät kukko ja lauma kanoja.
– Seinien sisäpuolelta löytyy lisää ääntä ja elämää, Eva-Maria lupaa.
Hirvensalon perheeseen kuuluu äiti Eva-Marian, isä Teron ja lasten lisäksi rakkaita lemmikkejä: kaksi belgianpaimenkoiraa, kissoja, kanoja, kukko, afrikankääpiösiilejä ja viljakäärme.
– Eläimet antavat meille niin paljon. En muuttaisi mitään.
Hirvensalojen kotitalo valmistui vuonna 2006. Heti muuttotarkastuspäivänä tiluksille muutti ensimmäinen koira: belgianpaimenkoirapentu Kiki. Rotu oli Eva-Marialle tuttu jo lapsuudesta, sillä hänen isällään oli paimenkoiria.
– Ennen oman koiran hankkimista etsin paljon tietoa eri roduista kirjoista ja kasvattajilta. Halusin koiran, jossa olisi sopivasti haastetta ja jonka kanssa voisin harrastaa, Eva-Maria kertoo.
– Vakuutuin, että belgianpaimenkoira on oikea valinta. Ne ovat perheeseensä vahvasti kiintyviä ja erittäin älykkäitä koiria, jotka tarvitsevat paljon virikkeitä.
AGILITY PALKITSEE VUODESTA TOISEEN
Harrastukseksi valikoitui agility. Siinä koira pyrkii suorittamaan esteradan mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi ihmisen ohjauksella. Kokemusta lajista on karttunut rutkasti, sillä Eva-Maria on harrastanut agilityä kaikkien perheeseen 19 vuoden aikana kuuluneiden kuuden koiran kanssa.
– Kouluttamisessa parasta on huomata, miten eläimen ja ihmisen välinen yhteys vahvistuu. Olen kokeillut myös esimerkiksi tokoa eli tottelevaisuuskoulutusta ja ihmispelastusta, mutta ne eivät tuntuneet omilta.
Myös Sofia-tytär on hurahtanut agilityyn ja treenaa sitä kerran viikossa nuorten ryhmässä, jota Eva-Maria valmentaa.
IKKUNASTA PUDONNEEN KISSAN JÄLJILLÄ
Viisi vuotta sitten Hirvensalon perhe löysi agilityn rinnalle uuden harrastuksen.
Eva-Maria osallistui Etsijäkoiraliiton tutustumisluennolle ja ilmoittautui saman tien etsijäkoirakoulutuksen alkeiskurssille. Etsijäkoirat on koulutettu etsimään kadonneita eläimiä. Koirat jäljittävät kohdetta, useimmiten kotoaan karannutta lemmikkiä, hajutunnistuksen perusteella.
– Ohta oli tuolloin yksivuotias ja kaipasi selkeästi lisää älyllisiä virikkeitä. Huomasin, kuinka se innostui hajun etsimisestä.
Ohtan ja Eva-Marian koulutus on kestänyt kaikkiaan viisi vuotta. Elokuun alussa Ohta ja Eva-Maria suorittivat etsintävalmiuskurssin loppukokeen, ja nyt he ovat virallinen etsijäkoirakko. Käytännössä valmistuminen tarkoittaa sitä, että kaksikko voidaan hälyttää Etsijäkoiraliiton kautta etsintätehtäviin.
– Ensimmäinen keikka tuli itse asiassa jo hieman ennen valmistumista, Eva-Maria paljastaa.
Lähistöllä oli kadonnut kissa, joka oli pudonnut kolmannesta kerroksesta asfaltille. Eläimestä ei ollut sen jälkeen nähty vilaustakaan, ja omistaja pelkäsi lemmikkinsä loukkaantuneen pahoin.
OHTA PAIKALLISTI ONNEKKAAN KARKULAISEN
Ensimmäinen tehtävä sai onnellisen lopun: kissa saatiin kotiin. Ohta löysi karkulaisesta hajun ja seurasi sitä läheiseen metsikköön. Koira ilmaisi, että kissa piileskelee tiheässä saniaispellossa. Tiheikkö oli kuitenkin niin vaikeakulkuinen, etteivät Eva-Maria ja kissan omistaja pystyneet etsimään lemmikkiä sieltä. He virittivät lähistölle loukun ja tekivät hajujäljet.
– Seuraavana päivänä sain omistajalta onnellisen viestin, että kissa oli saatu kotiin.
Myös perheen kuopus, 1-vuotias Idja-koira, on aloittanut etsijäkoirakoulutuksensa. Alkeiskurssi tuli suoritettua jo alkukesästä.
– Parasta on nähdä, että molemmat koirat todella nauttivat treeneistä. Iso juttu on tietysti myös se, että pystymme auttamaan hädässä olevia eläimiä.
Voisi kuvitella, että monen lemmikin hoitaminen käy päivätyöstä. Eva-Maria kuitenkin vakuuttaa, ettei asian laita ole näin. Salaisuus piilee hänen mukaansa siinä, että jokainen perheen ihmisjäsen kantaa oman kortensa kekoon. Silloin kenenkään ei tarvitse ahertaa aamusta iltaan.
– Myös lapset haluavat osallistua eläinten ruokkimiseen sekä siilien häkkien tai kanalan putsaamiseen.
Eva-Marian mielestä eläinten hoitaminen tuo energiaa ja annoksen hyvää mieltä. Esimerkiksi kanalan siivoaminen usein venähtää, kun kanat tulevat lähelle siliteltäviksi.
– Siinä on automaattisesti läsnä hetkessä ja rauhoittuu.
Useiden lemmikkien hoitamisessa suunnittelu on kaiken A ja O. Kissat ja koirat saavat murkinaa kolmesti päivässä. Ensimmäisestä ruokahetkestä vastaa Tero, joka herää töihin ensimmäisenä. Kaksi seuraavaa ovat Eva-Marian ja lasten kontolla. Päivän viimeisen koiralenkin hoitaa Tero, ja päivisin koirat ulkoilevat aidatulla pihalla. Siilien asumukset täytyy siistiä ja kolmikko ruokkia tuoreruoalla joka ilta.
– Myös kanoista täytyy toki huolehtia päivittäin.
LAJISOKEAA RAKKAUTTA
Eläimet ovat Hirvensaloille elämäntapa. Molemmat lapset ovat kasvaneet eläinten ympäröimänä vauvasta saakka.
– He ovat oppineet eläimiltä etenkin empaattisuutta ja avoimuutta, Eva-Maria sanoo.
Lapset ymmärtävät paremmin myös erilaisuutta: kaikki eivät ole sylieläimiä, mutta kaikki ovat yhtä rakkaita. Kaikilla on myös oma kotikolonsa, johon voi halutessaan vetäytyä omaan rauhaansa. Sama pätee myös ihmisiin.
– Jokainen eläin on oma persoonansa ja yksilönsä, jolla on oma tahto. Vaikka koiran kouluttaisi kuinka perusteellisesti, se saattaa silti joskus päättää, ettei tee tiettyä harjoitusta tai nouse autoon.
Parhaita arjen hetkiä ovat ne, kun koko talo rauhoittuu illalla. Kanala hiljenee, käärme käpertyy kiepille nukkumaan ja siilit aloittavat huoneessaan oman rallinsa. Ihmiset, koirat ja kissat kömpivät sohvalle katsomaan televisiota. Perheessä eletään rauhaisasti rinnakkain lajista riippumatta, jokainen omalla luontaisella tavallaan.
– Meillä kaikki tykkäävät toisistaan, karvoihin katsomatta.
Myös lemmikille kotimaista
Länsi-Suomessa myydään enemmän kissanruokaa kuin koiranruokaa, ja Pohjois- ja Itä-Suomessa taas koiranruokaa hankitaan selvästi enemmän kuin kissanruokaa.
Tämä käy ilmi K-ryhmän lemmikkiruoan myyntidatasta. Data kertoo myös, että ostoskoreihin päätyy yhä useammin kotimaisia lemmikkituotteita.Koiranomistajat ostavat yhä enemmän Suomessa valmistettua koiran kuivaruokaa ja makupaloja, ja myös kissoille hankitaan suomalaisesta työstä kertovia Avainlippu- tuotteita. Pakasteesta myytävän koirien ja kissojen raakaruoan suosio kasvaa tällä hetkellä nopeimmin.
Koirien hemmottelu- ja koulutushetkiin hankitaan usein erilaisia puruluita sekä makupaloja. Myös kissoja hemmotellaan makupaloilla, joissa on usein myös esimerkiksi vitamiineja.
