Miten lapsiperhe selviää isosta elämänmuutoksesta?
Miininit jättivät kaksi ja puoli vuotta sitten tutut ympyrät taakseen ja vaihtoivat kotia ja kaupunkia. Lue, miten elämänmuutos sujui ja arki alkoi rullata.
Kun Harri Miinin, 43, avaa syksyisenä keskiviikkoiltana kotinsa ulko-oven Tampereen Ristinarkussa, sisältä kuuluu kolinaa. Perheen äiti Elisa, 43, viimeistelee juuri olohuoneen katonrajassa olevia koristemaalauksia ja siirtää tikkaita eteenpäin. Emil, 13, ja Isak, 8, ovat kotiutuneet koripallo- ja jääkiekkotreeneistä ja touhuvat omiaan. Perheen bengalikissa Markku kiertää perheenjäsenten luona ja kerjää rapsutuksia.
Vielä kolme vuotta sitten Miininit asuivat toisessa talossa toisessa kaupungissa. Vanhempien työpaikat, lasten päiväkoti ja koulu sekä perheen ystävät ja harrastukset olivat pääkaupungissa. Nyt Miininit ovat paitsi remontoineet uuden kotinsa Tampereella lattiasta kattoon myös laittaneet lähes koko elämänpiirinsä uusiksi. Moni ystävä ja vanhempien työpaikat jäivät Helsinkiin.
– Viihdyimme Helsingissä mutta haaveilimme pitkään Tampereelle muutosta. Tampereessa on ison kaupungin edut, kuten hyvät palvelut. Täällä saa silti samalla rahalla enemmän tilaa omaan käyttöön. Etäisyydet ovat Helsinkiä lyhyemmät, eikä aika kulu ruuhkissa istumiseen.
Elisa ja Harri myöntävät, että tärkeä syy muuttohaaveisiin oli myös molempien vaihtelunhalu.
– Olemme nopealiikkeisiä ja tylsistymme, jos olemme pitkään paikoillamme. Meistä on luontevaa ja mukavaa kiepsauttaa elämä silloin tällöin uusiksi.
Vaikka ympäristövaihdos kiinnosti, muutto kaupungista toiseen tuntui vanhemmista pitkään mahdottomalta. Suurin pulma olivat molempien Helsingissä sijaitsevat työpaikat.
Korona-aika opetti Miinineille ja koko Suomelle, että kaikki työ ei ole sidottu työpaikkaan. Elisa ja Harri pystyivät jatkamaan osin etätöissä korona-ajan jälkeenkin. Myös lasten elämään oli tulossa joka tapauksessa muutoksia. Isak oli siirtymässä seuraavana syksynä eskariin ja Emil vaihtamassa viidennelle luokalle isompaan kouluun. Lopullinen sysäys muuttoon tuli läheiseltä ystäväperheeltä, joka muutti Sveitsiin.
– Tajusimme, että muutto on meillekin mahdollinen.
Päätöksen jälkeen Elisa ja Harri eivät aikailleet vaan ottivat Emilin ja Isakin mukaan uuden kodin etsintään. Kaikille mieluisa koti löytyi jo parin viikon päästä haun aloittamisesta, ja ostopäätös tehtiin asuntonäytössä.
– Rakastuimme heti tähän satavuotiaaseen, mansardikattoiseen puutaloon, Elisa kertoo.
Miininit uskalsivat tehdä pikakaupat uudesta asunnosta, vaikka vanha koti oli myymättä.
– Omakotitalot kävivät korona-aikaan Helsingissä hyvin kaupaksi, ja vanha kotimme löysi uudet omistajat hetkessä.
Nykyisellä asuinalueella Tampereen Ristinarkussa asuu paljon lapsiperheitä. Poikien koulut ovat puolen kilometrin päässä kodista, ja myös Emilille tärkeä skuuttipuisto on lähellä. Ristinarkusta on viisi kilometriä Tampereen keskustaan, jossa Emil harrastaa koripalloa ja näkee kavereitaan. Isakin jääkiekkohallille on kotoa viiden minuutin automatka.
Toimivat lähipalvelut, kuten kaupat, ovat etenkin Elisalle tärkeitä.
– Helsingin kotimme naapurissa oli loistava K-Supermarket, joten vaatimustasomme oli korkealla. Onneksi täälläkin on hyvät lähikaupat. Isommat ostokset teemme lähellä olevassa K-Citymarket Turtolassa, ja remppakamat haemme läheisestä rautakaupasta.
Aikaa etukäteisvalmisteluille
Vanhemmat valmistelivat poikia isoon elämänmuutoksen hyvissä ajoin ja juttelivat heidän kanssaan tulevasta kodista ja asuinalueesta, kouluista sekä harrastusmahdollisuuksista. Elisa viestitteli muuttoa edeltävänä keväänä poikien uusille opettajille ja välitti opettajien viestit pojille. Lisäksi vanhemmat lupasivat, että poikien vanhat kaverit saavat vierailla uudessa kodissa niin usein kuin mahdollista.
– Sovimme myös, että kotona voi puhua kaikista muuttoon liittyvistä tunteista, ikävistäkin. Taisin kysellä pojilta heidän tuntemuksiaan kyllästymiseen saakka, Elisa kertoo.
Vanhemmat pohtivat paljon sitä, missä määrin lapsen elämän olisi hyvä olla vakaata ja muuttumatonta.
– Päädyimme siihen, ettei lasten turva tule tietystä talosta ja seinistä vaan perheestä ja välittävistä aikuisista. Parhaimmassa tapauksessa muutto voi olla lapselle myönteinen juttu.
Isak ja Emil ovat vanhempiensa mukaan luonteeltaan erilaisia, ja he kokivat muuton eri tavalla. Isakia jännitti enemmän kuin Emiliä.
– Mietin, millaisia kavereita saan ja millainen paikka tämä on, Isak kertoo.
– Odotin kovasti Tampereelle muuttoa, ja minulla oli siitä tosi positiiviset fiilikset, Emil sanoo.
Vaikka perhe varautui muuttoon hyvin, stressin ja työn määrä yllätti vanhemmat.
– Lasten koulu määräytyy asuinpaikan mukaan, mikä toi alkuun kovat paineet. Sopiva koti pitää löytää nopeasti, ellei halua muuttaa usein.
Myös tavaroiden siirto parinsadan kilometrin päähän työllisti yllättävästi. Miininit kuljettivat osan tavaroista Tampereelle jo kesäkuussa, vaikka virallinen muuttopäivä oli heinäkuun alussa.
– Ajoimme joskus kolme peräkärryllistä tavaraa viikossa vanhasta kodista uuteen. Emil kertoi syksyllä koulussa, että hän vietti kesälomansa Helsinki–Tampere-moottoritiellä, Harri muistelee.
Ystävystyminen eri tahtiin
Pojat sopeutuivat uuteen ympäristöön nopeammin kuin vanhemmat olivat etukäteen ajatelleet.
– Lähdin ensimmäisenä päivänä skuuttipuistoon ja löysin sieltä heti kavereita, Emil kertoo.
Myös Isak löysi uusia ystäviä mutta on ikävöinyt perheestä eniten Helsinkiin.
– Uudet kaverit ovat kivoja, mutta kaipaan myös vanhoja ystäviäni, hän kertoo.
Elisa on huomannut, että vanhemmalla iällä on hidasta löytää uusia ystäviä.
– Olemme yrittäneet olla itse aktiivisia. Järjestämme vuosittain Halloween-bileitä ja joulujuhlia lasten kavereille ja heidän vanhemmilleen.
Nykyisin vanhemmat matkustavat noin kerran pari viikossa Helsinkiin työpaikoilleen ja työskentelevät muut päivät kotona. Reissupäivät venyvät pitkiksi, mutta muulloin Elisa ja Harri ehtivät harrastaa omia juttujaan – ja tietysti rempata.
– Asensimme taloon maalämmön ja patterit sekä maalasimme ulkoseinät ja katon. Lisäksi uusimme talon sisäpinnat ja keittiön. Tänä keväänä laitoimme katolle aurinkopaneelit.
Remontointi ei stressaa pariskuntaa.
– Se on meille elämäntapa, johon lapsetkin ovat tottuneet. Kukaan perheestä ei hämmästynyt sinä loppukesän iltana, kun Elisa tarttui sorkkarautaan ja alkoi tiputella olohuoneen kattolevyjä alas.
– Harri katsoi vieressä telkkaa ja kommentoi, että pitikö sun juuri nyt alkaa uusia kattoa.
Pohjanmaalta kotoisin olevat Miininit eivät tiedä, kuinka kauan he viihtyvät nykyisessä kodissaan.
– Asumme nyt Tampereella, mutta se ei ole viimeinen pysäkkimme.
NÄIN VALMISTAT LASTA MUUTOKSEEN
- Mieti, miten muutos näkyy lapsen elämässä. Esimerkiksi muuttaessa tutut aikuiset ja kaveripiiri voivat vaihtua. Jutelkaa yhdessä, miten asiat järjestyvät muutoksen jälkeen.
- Toinen lapsi innostuu uusista asioista, toista jännittää. Älä pelästy ensireaktiota. Lapsen sopeutuminen isoon elämänmuutokseen voi kestää vuoden tai kaksikin.
- Kerro lapselle, että sinulle saa kertoa kivoista ja kurjista tunteista. Luo häneen uskoa, että asiat järjestyvät.
Vinkit antoi vanhempien tuen asiantuntija Anna Puusniekka Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
