Kaija Koo: Vapaus valita

Vaikka Kaija Koon virallinen titteli on taiteilija, hän taitaa olla samalla koko Suomen terapeutti. Yli neljälle vuosikymmenelle ulottuvan uransa aikana Kaija, oikealta nimeltään Kaija Kokkola, on nähnyt elämän koko kirjon iloineen ja suruineen – ja välittänyt kaiken kokemansa vahvojen tulkintojensa kautta meille muille.

Ja kansa on vastannut: ostamalla levyjä, tulemalla keikoille yhä uudelleen hiljaisempinakin aikoina ja kertomalla idolilleen, miten tämän kappaleet ovat olleet mukana niin häissä kuin hautajaisissakin, bilettämässä ja synnytyksissä. Kaija myöntää, että terapeuttiajatuksessa saattaa olla perää. Itseironiseen tyyliinsä hän silti huomauttaa:

– Mutta olenhan minä joillekin myös seksisymboli!

Asenne lienee tyypillistä Kaijaa: hän tietää, että ihminen voi olla samaan aikaan monta asiaa limittäin ja lomittain. Kaija voi esimerkiksi itkettää yleisöä sekä hartaassa kirkkokonsertissa että riehakkaissa tunnelmissa isoilla keikka-areenoilla.

Viime vuoden lopussa vedetty Mestarit-areenakiertue yhdessä Jenni Vartiaisen, Paula Vesalan ja Ellinooran kanssa vaati tekijätiimiltä millintarkkaa suunnittelua. Kaijan jokainen asunvaihto oli kellotettu sekunnilleen, meikkaajia ja assistentteja vilisi siellä täällä, portaita oli joka puolella ja kitaraakin Kaija opetteli pitkästä aikaa soittamaan.

– Kun teen, teen täysillä. Olen riskinottaja, enkä koskaan valitse turvallista tietä. Välillä joudun manailemaan, että mihin sitä taas tulikin lupauduttua. Samaan aikaan olen silti onnellinen, että pystyn työskentelemään näin valtavan isolla skaalalla. On festareita ja Mestareita, Kaija summaa.

Paras hetki on aamukahvi

Työnsä vastapainoksi Kaija tarvitsee kiireettömyyttä ja hiljaisuutta. Kun auringonvalo laskee ja tulee sininen hetki, Kaija suorastaan ryntää ulos nautiskelemaan siitä.

– Kotona en kuuntele musiikkia ollenkaan. Vapaalla maailmani on todella hiljainen. Silloin nautin vain ympärilläni olevista arjen äänistä, jotka ovat minulle musiikkia.

Kaijalle tärkeitä hetkiä arjessa ovat hitaat aamut. Hän heräilee mielellään melko myöhään, kietoutuu leopardikuvioiseen aamutakkiinsa, keittelee kahvit ja kokkailee aamupalaa pitkän kaavan mukaan.

– Olen sitä sorttia, että haaveilen aamukahvista jo illalla nukkumaan mennessäni.

Kokkailu on Kaijalle rentouttavaa puuhaa. Kotona on iso kasa keittokirjoja, ja netistä löytyviä reseptejä Kaija unohtuu välillä selailemaan sängyssään yön pikkutunneille asti. Aamiaisella bravuuri on munakas, jonka Kaija valmistaa maineikkaan ranskalaiskokki Paul Bocusen ohjeilla. Kaijan aamupalalautaselta voi löytyä myös esimerkiksi lohileipiä tillillä, juustoja ja vastapuristettua appelsiinituoremehua.

Kaija kahvittelee mielellään myös lähikahviloissa joko Helsingin Munkkiniemen-kotinsa tai Tuusulan taiteilija-alueella sijaitsevan toisen kotinsa lähellä. Tuusulan Lottamuseokahvila on hänen pitkäaikainen kantapaikkansa. Kahviloissakin Kaija istuu mieluiten ulkona – myös pakkasella tai sateessa. Silloin hän pukeutuu lämpimästi ja keskittyy kuuntelemaan ympäröiviä luonnon ääniä. Rauhoittumisen paikkoja ovat myös yölliset metsäkävelyt.

– Tykkään kävellä pimeässä metsässä öisin yksin. Siinä on jotain mystistä ja ihanaa. Se tuntuu jännittävältä, mutta on kuitenkin turvallista, koska kuljen tuttuja reittejä. Koen pääseväni sillä tavalla lähemmäs luontoa.

Arjessaan Kaija pyrkii tätä nykyä tekemään myös ekologisempia valintoja. Esimerkiksi hyppäämään joskus auton sijaan raitiovaunuun tai valitsemaan välillä ruoaksi kasviksia lihan sijaan. Hän lajittelee roskansa ja välttää ruokahävikkiä soveltamalla jääkaapin viimeisistä ruoista mielikuvituksellisia yhdistelmiä.

– Pyrin myös ostamaan tavaraa vain tarpeeseen. Ennen olin vähän turhan boheemi ja ostelin mitä sattuu: kun muutin, löysin kellaristani neljä moppia. Nykyään pyrin harkitsemaan ostoksiani tarkemmin.

Keikkamatkat rämällä autolla

Lapsena Kaija oli vilkas ja utelias. Hänen perheeseensä kuului äidin ja isän lisäksi kaksi vuotta vanhempi Ritva-sisko. Perhe asui Helsingissä, eikä puutetta ollut erityisesti mistään. Kaija vietti paljon aikaa ulkona ystäviensä ja mielikuvitusleikkien parissa. Kotona äiti laittoi Kaijan ja siskon usein piirtämään.

– Tyylini piirtää oli aika persoonallinen, ja minua ärsytti, että sisko osasi piirtää paremmin.

14-vuotiaana Kaija aloitti kitaristina ja laulajana omassa tyttöbändissä, ja 17-vuotiaana hänestä tuli diskoyhtye Steel Cityn vokalisti. Hän alkoi tehdä musiikkia tuottaja Markku Impiön kanssa, josta tuli hänen aviomiehensä. Pari sai yhteisen pojan.

"Olin yksi Suomen kysytyimmistä esiintyjistä, joka kuitenkin kulki keikkamatkat rikkinäisellä autolla."

Kun Kaija vuonna 1993 julkaisi albuminsa Tuulten viemää, se oli menoa. Levy teki hänestä kertaheitolla tähden. Tuulten viemää on edelleen Suomen kaikkien aikojen menestynein soolonaisartistin tekemä levy. Tähteys ei kuitenkaan näkynyt vielä hetkeen Kaijan pankkitilillä, sillä levymyynneistä ja radiosoitoista tulevat rojaltit tilitettiin hänelle reilulla viiveellä.

– Olin yksi Suomen kysytyimmistä esiintyjistä, joka kuitenkin kulki keikkamatkat rikkinäisellä autolla: rikkoontunutta kaasupoljinta kun ei ollut varaa korjauttaa. Ratin takana ajava Markku kyhäsi moottoriin naruviritelmän, jonka avulla auto saatiin jotenkuten liikkumaan.

Hyväkin muutos on kriisi

Menestys oli Kaijasta upeaa, mutta samaan aikaan se oli koko perheelle valtava elämänmullistus. Kaijan sanoin: kun iso rulla lähti pyörimään, kaikki olivat hämillään.

– Muutokset ovat aina kriisejä ihmiselle, hyvätkin. Yhtäkkiä minusta tuli kaikkien tuntema julkisuuden henkilö, mikä oli täysin poikkeuksellinen olotila. Olin silloin aika arka, enkä nauttinut siitä yhtään.

Menestyslevyt seurasivat toistaan – Markku tuotti ne ja Kaija lauloi. He jatkoivat yhteistyötä peräti yhdeksän yhteisen albumin verran, kunnes parin pitkä avioliitto päättyi eroon. Kaijan elämässä oli jälleen kriisin paikka.

– Takanani oli pitkä avioliitto, jonka jäljiltä olin välillä kuin kala kuivalla maalla. Jatkuvasti vastaani tuli asioita, jotka toinen oli aina ennen hoitanut ja joita en ollut osannut aiemmin edes ajatella. Tunsin epäuskoa ja mietin, pystynkö yksin kaikkeen tähän.

Kaija otti päävastuun paitsi parin pojasta myös musiikkiurastaan. Päätösvalta ei ollut koskaan ennen ollut näin kokonaisvaltaisesti hänellä itsellään.

– Kaikki se tuntui kauhean pelottavalta. Valvoin ja hikoilin öisin miettien, miten selviän.

Kasvavan vastuun kääntöpuolena Kaijan elämään tuli silti myös jotain uutta ja ihanaa: vapautta.

– Kyllä se kaikki lopulta kannatti, voi että se kannatti! Kun tein asiat omalla tavallani ja huomasin onnistuvani, itsetuntoni nousi aivan valtavasti. Minusta tuli parempi ihminen, enkä enää roikkunut muiden mielipiteissä. Se oli kiitollista myös ympärilläni oleville ihmisille.

Ihana vapauden ja vastuun liitto

Kaija tietää, että hänen elämänkokemuksensa kuuluu myös hänen musiikissaan. Kappaleet kuten Vapaa, Kaunis rietas onnellinen, Pelkkää voittoo ja Taipumaton kuvaavat kaikki hänen elämäänsä. Niitä laulaessaan Kaijan ei tarvitse esittää mitään: kuulija tietää, että tarina niiden takana on tosi.

Kaija kiirehtii silti myös huomauttamaan, että menestykseen tarvitaan aina myös muita ihmisiä. Ilman mahtavia yhteistyökumppaneita ja muita heittäytyviä musiikintekijöitä nykyisen kaltainen menestys ei olisi ollut mahdollista.

"Vastuun kannattelu ja siihen liittyvä vapaus tekevät elämästäni yhdessä aika ihanaa."

– Mutta silti minä itse kannan lopulta vastuun valinnoistani. Valitsen itse oman elämäni ja kaiken, mikä siihen liittyy. Kukaan ei voi painostaa minua mihinkään, enkä ole kenenkään vallan alla. Vastuun kannattelu ja siihen liittyvä vapaus tekevät elämästäni yhdessä aika ihanaa.

Mutta ei Kaijakaan ole valinnoistaan aina täysin varma.

– En minä kaikkea uskalla vieläkään, mutta harjoittelen. Jos saan päähäni ajatuksen, jota kohden mennä, on aina mahdollista, että se voi toteutua.

Taiteen pitää liikauttaa

Kaijan Koon viimeisin heittäytymiskoe on Ylellä tammikuun alussa ensiesityksen saanut dokumentti Tinakenkäkuningatar. Sitä tehtiin puolitoista vuotta. Dokumentin parissa Kaija mietti jälleen kerran, mihin hän oli taas ryhtynyt.

– Kun kävimme materiaaleja läpi, mietin, että jaahas. Olen taas heittäytynyt tekemiseen täysillä, enkä aina näyttäydy parhaassa valossa. Olen esimerkiksi kuvannut dokumenttiin yksityisvideoita, joissa on tosi outoa huumoria. Katsojat varmaan miettivät, että mitä ihmettä?

Silti Kaija ajattelee: taiteen pitää liikauttaa. Mitä järkeä tehdä jälkeä, joka ei herätä katsojassa tunteita? Kaija kiittelee Ylen dokumenttiohjaajaa Pia Asikaista siitä, että tämä pisti itsensä sydämellään likoon dokumentin tekemiseen ja antoi myös Kaijan olla prosessissa mukana alusta loppuun.

– Uskon, että tiivis yhteistyömme näkyy lopputuloksessakin. Ohjaaja oli rohkea ja teki uskomattoman laadukkaan ja moniulotteisen dokumentin.

Kaijalle työmoraali ja muiden kunnioittaminen ovat merkittäviä arvoja. Ne tarkoittavat, että sovitut asiat hoidetaan hyvin ja omasta osuudesta kannetaan vastuu. Arvot näkyvät myös muualla kuin töissä – myös vaikkapa ruokakaupassa:

– Jos näen kaupassa ostoskärryn käytävällä poikittain, menen usein työntämään sen kärryjonoon. Roskatkin poimin ulkona joskus maasta ja vien roskiin. En ajattele, että joku toinen varmaan hoitaa, vaan teen asian itse.

Kuka

Taiteilija Kaija Koo eli Kaija Kokkola, 60.

Juuri nyt

Tuore dokumentti Tinakenkäkuningatar katsottavissa Yle Areenassa.

Pirkka-lehti 1-2/2023