Espoolaisen perheen arkiruoissa yhdistyvät vaikutteet eri maiden keittiöistä

Värikkäät kerrostalot hehkuvat iltapäiväauringossa Espoon Suurpellossa. Hasanin perheen kotona ovat paikalla äiti Surya ja isä Ibrahim sekä heidän tyttärensä Eman, joka asuu viereisessä kerrostalossa yhdessä kahden aikuisen veljensä kanssa. Hetken kuluttua eteisen ovi kolahtaa, kun Emanin kaksi nuorempaa veljeä, Mohamad, 16, ja Ali, 11, tulevat koulusta kotiin.

Kuten lähes joka päivä, tänäänkin Hasaneilla syödään yhteinen päiväl linen. Myös aikuiset veljet naapuritalosta osallistuvat yleensä aterialle.

– Haluamme tavata ja syödä yhdessä arkisinkin, vaikka emme asukaan kaikki samassa kodissa, Eman kertoo.

– Perhe ja ruoka ovat meille kaikista tärkeimpiä asioita joka päivä, sanoo äiti Surya.

Yhteiset ateriat onnistuvat, kun kaikki osallistuvat jollain tavalla – kukin sen mukaan, miten milloinkin ehtii. Arkisin ruoan laittavat yleensä Surya ja Ibrahim, ja Eman veljineen osallistuu kattamiseen, tiskaamiseen sekä toisinaan myös kaupassa käymiseen. Ruokakaupassa perhe käy noin kolme kertaa viikossa.

Useana iltana viikossa Mohamad ja Ali lähtevät ruokailun jälkeen illaksi vielä jalkapallotreeneihin.

– Ruoka pitää syödä vähintään tunti ennen treenejä, ettei juostessa tule huono olo, sanoo Mohamad.

Perunamuusia ja lammaspataa

Syyriasta kotoisin oleva Hasanin perhe on asunut Suomessa nyt kuusi vuotta. He saapuivat Suomeen kiintiöpakolaisina Turkista, jonne he olivat viisi vuotta aiemmin joutuneet muuttamaan pakoon Syyrian sisällissotaa. Suomessa he asuivat ensin kolme vuotta Lapissa Tervolassa ja nyt kolme vuotta pääkaupunkiseudulla Espoossa.

Mohamad käy peruskoulun kahdeksatta luokkaa, ja Ali on neljännellä luokalla. Eman on lukiossa ja kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi.

– Aion pitää ensin välivuoden ja tehdä töitä. Sitten haen yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Etenkin oikeuspsykologia kiinnostaa paljon, Eman kertoo.

Mohamad haaveilee paikasta urheilupainotteisessa lukiossa vuoden kuluttua.

– Haluan kehittyä todella hyväksi jalkapalloilijaksi. Siksi treenaan melkein joka päivä, Mohamad sanoo.

Perheessä puhutaan montaa kieltä. Vanhemmat puhuvat arabiaa ja kurdia, lapset myös suomea, turkkia, englantia ja ruotsiakin. Myös perheen ruokakulttuuri on peräisin monesta eri maasta. Etenkin arkiruoissa yhdistyvät vaikutteet eri ruokakulttuureista.

– Lempiruokaani on perunamuusi, jonka kanssa on äidin tekemää papu-tomaatti-lammaspataa ja pinaattia, Mohamad kertoo.

– Minä tykkään kananugeteista ja kalapuikoista, sanoo Ali.

Kun perhe asui Lapissa, Ibrahim oli työharjoittelussa Tervolan K-Marketissa. Siellä hän tutustui moniin suomalaisiin ruokiin.

– Kauppiaan kanssa maistelimme uusia tuotteita ja söimme välillä lounasta yhdessä, Ibrahim kertoo.

Hasanit ovat sitä mieltä, että suomalainen ruoka on hyvää, ja esimerkiksi koulussa on usein nuorille mieluista ruokaa. Ali ja Mohamad pitävät erityisesti lohikeitosta. Suomalaisista perinneherkuista perheen suosikkeja ovat korvapuustit, mustikkapiirakka ja karjalanpiirakat.

– Mutta emme ymmärrä, miksi korvapuustin päällä on raesokeria! Pyyhimme sen aina pois, Mohamad ja Ibrahim sanovat nauraen.

Surya käy marttayhdistyksen toiminnassa, jossa asuinalueen naiset kokoontuvat tekemään jotain yhdessä. Tapaamisissa muun muassa leivotaan, neulotaan tai käydään museoissa.

– Viimeksi vein sinne tekemiäni syyrialaisia leivonnaisia, ja kaikki tykkäsivät niistä kovasti, Surya kertoo.

Ateria ruokaympyrää noudattaen

Arkiruokapöydässä Hasaneilla on usein kalaa, lammasta tai kanaa sekä riisiä tai bulgurvehnää. Ruoassa on aina myös paljon kasviksia, kuten munakoisoa, valkosipulia, kurkkua ja tomaattia.

– Ruoan terveellisyys ja puhtaus on meille tärkeää. Haluamme itse valmistaa ruoan ja valita siihen raaka-aineet. Lautasella on hyvä olla aina proteiinia, kasviksia ja hiilihydraatteja, Eman kertoo.

– Kun ruoka on terveellistä, niin jaksan treenata hyvin, Mohamad sanoo.

Surya valmistaa monta kertaa viikossa itse kulhollisen jugurttia.

– Ensin keitän täysmaitoa ja kuohukermaa, ja seos hapatetaan nokareella edellistä jugurttia. Jugurtti tekeytyy ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Kun aamulla laitan jugurtin alulle, niin seuravana päivänä se on valmista, Surya kertoo.

Jugurttia syödään välipaloina pähkinöiden ja myslin kanssa, ja siitä tehdään usein tsatsikia ja muita kastikkeita ruokapöytään. Perhe tykkää käyttää ruoassa paljon tuoreita yrttejä, esimerkiksi minttua ja persiljaa, sekä erilaisia mausteita, kuten kurkumaa ja neilikkaa.

– Kun asuimme Lapissa, oli vaikeaa saada syyrialaiseen ruokaan sopivia mausteita. Mutta nyt lähellä on hyviä isoja ruokakauppoja, joista saa mausteita ja lähes kaiken muunkin, Eman sanoo.

Hasanit pitävät paljon kalasta ja ostavat monesti kaupasta lohta. Mohamad käy veljineen kesäisin välillä myös kalastamassa.

– Olen huomannut, että suomalaiset laittavat kalaruokiin usein kermaa tai juustoa, mutta me tykkäämme syödä kalaa ilman maitotuotteita, kertoo Ibrahim.

Kesäisin perhe käy poimimassa mustikoita pakastimeen niin paljon, että niitä riittää usein seuraavaan kesään saakka.

– Hankimme peruspakastimen lisäksi arkkupakastimen, jotta kaikki marjat saadaan talteen, Eman kertoo.

Ruoanlaitto on yhteinen elämäntapa

Viikonloppuisin koko perhe kokoontuu Suryan ja Ibrahimin luokse kokkailemaan yhdessä. Mukana on usein myös perheen vanhin poika puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

Viikonloppuna Hasaneilla valmistetaan syyrialaisia perinneruokia, kuten dolmaa eli täytettyjä kasviksia, kibbehiä, joka tehdään jauhetusta lampaan- tai naudanlihasta ja bulgurvehnästä sekä shawarmaa eli kebabin kaltaista liharuokaa. Myös itse tehdyt makeat leivonnaiset, kuten siirappiset juustopiiraat sekä pähkinäpatukat ovat perheen herkkuja. Niitä nautitaan neilikalla maustetun vihreän teen kanssa.

– Meille ruoanlaitto ja yhdessä syöminen on elämäntapa. Arkipäivinä ruoanlaittoon menee ehkä puoli tuntia tai tunti, mutta viikonloppuisin laitamme ruokaa usein jopa neljä tuntia, kertoo Surya.

Koska Hasaneiden arvostus ruokaa kohtaan on suurta, heille on itsestään selvää, ettei ruokaa heitetä koskaan pois.

– Aterioilta jäänyt ruoka syödään aina. Jos ruokaa on jäänyt viikonlopulta paljon, syömme sitä arkiateriana. Edellisen päivän ruoka sopii usein pojille kätevästi myös välipalaksi tai treenien jälkeen iltapalaksi, Eman sanoo.

PERHE HASAN

Äiti Surya, isä Ibrahim sekä pojat Ali, 11, ja Mohamad, 16, asuvat yhdessä. Tytär Eman asuu naapuritalossa kahden aikuisen veljensä kanssa. Vanhin poika asuu oman perheensä kanssa. Kaikki asuvat Espoossa.

---

LISÄÄ YHTEISIÄ RUOKAILUJA ARKEEN

1. Lapset oppivat maistelemaan uusia makuja ja ruokia, kun koko perhe syö yhdessä samaa ruokaa. Yhteisissä ruokahetkissä ehtii vaihtaa kuulumisia, ja ne vahvistavat etenkin pienten lasten turvallisuudentunnetta.

2. Joustakaa ruoka-ajoissa ja suunnitelkaa perheen kanssa yhdessä, milloin yhteiset ruokailut onnistuvat. Joinakin päivinä yhteinen ateria voi olla päivällinen, toisinaan aamupuuro tai iltatee.

3. Silloin, kun aika on kortilla, panostakaa yhteiseen ruokailuun, ei kokkailuun. Aterian saa nopeasti pöytään puolivalmisteita tai valmisruokia hyödyntämällä tai tekemällä ruokaa valmiiksi pakastimeen.

Vinkit antoi kehittämispäällikkö Taru Karonen Marttaliitosta.