”Kaikesta on selvitty” – maanviljelijän kriisivalmius kulkee dna:ssa
Arkkupakastin täynnä lihaa ja marjoja, varastossa parisataa kiloa kaurahiutaleita. Luomuviljelijä Tommi Hasulta kriisivarustautuminen tulee selkärangasta. Tärkeintä on pysyä kunnossa, koska eläimet on hoidettava joka päivä.
PUOLI SEITSEMÄLTÄ AAMULLA luomuviljelijä Tommi Hasu avasi emolehmäpihaton oven ja alkoi työnnellä rehuja eläimille eteen.
“Aamutarkin” eli tarkastuskäynnin aikana Hasu katsoi myös, miten lehmillä menee. Esimerkiksi Nuunuu- ja Kati-lehmät olivat jo niin pinkeinä ja isoina, ettei kestäisi enää kauan, kunnes Hasu voisi ihastella jälleen uuden syntymän ihmettä.
– Katsoin kotona kamerasta, ettei vielä ollut hätää, mutta mammat olivat jo tosi pulleita ja utareet täynnä. Molemmat olivat jo eristäytyneet laumasta ja alkaneet tehdä pesää, Hasu kertoo puhelimitse Kouvolasta, Kymijoen rannalta.
Maaliskuussa 2020 luomuviljelijän ja emolehmätuottajan kevät oli edennyt pitkälti tavallisen luonnon rytmin mukaan, lukuun ottamatta yhtä asiaa – koronavirusta.
Hasu havahtui tulevaan kriisiin jo vuodenvaihteessa, kun seurasi uutisia Kiinasta. Silloin virus tuntui kaukaiselta, mutta kun ihmisiä alkoi sairastua Euroopassa, alkoi viljelijäkin jo miettiä, mitä heidän tilallaan pitää pian tehdä toisin.
– Meillä on siemenet ja lannoitteet valmiina, mutta tärkeintä on, että me tekijät pysymme terveinä. Eläimet on hoidettava joka päivä, Hasu sanoo.
Muuten maatilalta käsin kriisiin on voinut suhtautua melko rauhallisesti. Hasu on kommunikoinut yhden työntekijänsä kanssa pääosin puhelimessa, ja molemmat ovat voineet tehdä töitä väljästi ulkosalla.
Hygienian kiristämisessäkään ei ollut ongelmia, sillä siitä huolehtiminen on valmiiksi korkealla tasolla ja selkärangassa.
– Meillä on käytössä kovia desinfiointiaineita, pesemme jatkuvasti käsiä, emmekä esimerkiksi mene eläimien sekaan kuin tietyillä kengillä. Jos tulisi vaikkapa vasikkaripuli, ilman turvatoimia se leviäisi hetkessä räjähdysmäisesti.
Maaseudulla on selkärangassa myös varautuminen ruoan suhteen. Hasun perheellä on iso arkkupakastin täynnä lihaa ja marjoja sekä varastossa parisataa kiloa kaurahiutaleita.
– Sen tein ekstraa, että tilasin 14 000 litraa polttoöljyä valmiiksi traktoreita varten. Sillä pärjätään juhannukseen asti.
Kotimaisuus kunniaan
Kysyypä keneltä ruokaketjun toimijalta tahansa, on huoltovarmuudessa yksi asia ylitse muiden: kotimaisuus.
Suomalaisilla riittää ruoka, koska meillä on tarjolla niin paljon kotimaista ruokaa. Emme ole riippuvaisia ulkomailta tuodusta tavarasta kuin joidenkin harvojen elintarvikkeiden, kuten sitrushedelmien, osalta. Nekään eivät ole elintärkeitä.
Suomessa on vuosikausia satsattu siihen, että meillä on kotimaista tuotantoa niin viljatuotteissa, vihanneksissa kuin lihassa ja kalassa. Nälkä ei näillä antimilla helposti pääse yllättämään.
– Jos jokin asia koronakriisissä on kirkastunut, niin se, että paras huoltovarmuusteko on ostaa suomalaisia tuotteita. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa on sama kapasiteetti tuottaa pehmopaperia, mutta Ruotsissa asiakasmäärä on kaksinkertainen. Siksi hyllyt olivat siellä tyhjempiä kuin meillä, K-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Ari Akseli sanoo.
Ruoassa kotimaisuusaste on Suomessa todella korkea, jopa 80 %. Ruotsissa se on vain 50 %. Niinpä tässäkin asiassa oltiin naapurimaassa koronakriisin aikana jo vähän ihmeissään.
– Kriisissä jokainen maa turvaa ensin oman maan kansalaiset ja huoltovarmuuden. Se on näkynyt selvästi myös nyt koronakriisin aikana, Akseli sanoo.
Pitkät perinteet varustautumisessa
Suomalaisilla on korkea perustietämys varautumisessa, sanoo Päivittäistavarakauppa ry:n vetämän Kauppa- ja jakelupoolin valmiuspäällikkö Lauri Kulonen.
– Meillä on pitkät perinteet kriiseihin varautumisessa, ja yhteiskunnassamme huomioidaan yhä vahvasti sotilaallinen puoli. Yleinen asevelvollisuus on yksi esimerkki tästä. Kannamme kansana huolta siitä, että rauha säilyy, pysymme turvassa ja ruoka riittää omien rajojen sisällä.
Kaupassa asiakkaiden kulutuksessa se konkretisoituu sillä, että ostamme taas enemmän jauhoja ja leivomme sämpylöitä ja pullia niin, että niitä riittää pakastettavaksi asti.
Luomuviljelijä Tommi Hasun tilalla se toivottavasti näkyy siinä, että kun hän on tulevana kesänä saanut korjattua pelloiltaan luomukauraa ja hernettä sekä kasvatettua kevään vasikat riittävän isoiksi, halutaan niitä ostaa entistä suuremmalla innolla.
Kriisejä on Hasun sukutilalla ollut ennenkin, vuonna 2017 oli todella märkää ja seuraavana vuonna 2018 taas repivän kuivaa.
– Joka vuosi on kova paine onnistua, mutta kaikesta on selvitty.
