pekka hyysalo aloitus viivihuuska

Voittajan sydän

Kun freeski-laskija Pekka Hyysalo loukkaantui, lääkärit eivät uskaltaneet luvata edes sitä, että hän selviäisi hengissä.

Joskus yksi sekunti muuttaa koko elämän. On elämä ennen, ja on elämä uuden ajanlaskun jälkeen. Freeski-laskija Pekka Hyysalon, 27, elämä vaihtoi suuntaa huhtikuussa 2010. Hän oli 19-vuotias lukiolainen ja kuvaamassa lasketteluvideota Ylläksellä, kun vakava loukkaantuminen muutti arjen ja unelmat.

Viimeinen kuvauspäivä ja vielä yksi, viimeinen hyppy. Muut olisivat halunneet jo lähteä, mutta Pekka oli päättäväinen. Hän halusi saada kameralle täydellisen suorituksen.

Hyppyrille laskiessaan Pekka ehti ajatella, että tämän hän osaa. Tätä hän on syntynyt tekemään. Sitten kova tuulenpuuska tarttui Pekkaan. Hän pyöri ilmassa ja tajusi jatkavansa nousua, vaikka olisi pitänyt tulla jo alas. Lopulta hän tömähti maahan poikittain ja jäi makaamaan tajuttomana paikoilleen. Sitten hän alkoi kouristella.

Hätääntyneet ystävät hälyttivät apua. Pelastushelikopteri oli korjauksessa, joten Pekka kuljetettiin sairaalaan ambulanssilla. Ensin Rovaniemelle ja sieltä edelleen Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Viikkoja Pekka taisteli hengestään, eivätkä lääkärit uskaltaneet luvata mitään.

Äiti valmistautui henkisesti toimimaan poikansa omaishoitajana lopun elämäänsä. Noin kuukautta myöhemmin Pekka alkoi palata tajuihinsa. Hypyn ja heräämisen välisestä ajasta hän ei muista mitään. Tärähdyksestä syntynyt aivovamma oli vienyt puhe-, liikunta- ja toimintakyvyn sekä lähimuistin. Tila vastasi neliraajahalvausta. Aluksi edes sormi ei suostunut liikkumaan.

Siihen asti tulevaisuus oli näyttänyt selvältä: ylioppilastodistus alppilukiosta Kuusamosta ja sitten hän keskittyisi pelkästään laskemiseen. Pekka oli voittanut juuri lajinsa suomenmestaruuden ja Total Fight -kisan Andorrassa. Palkintosummat ja uudet sponsorisopimukset mahdollistaisivat ammattilaskijan uran. Toisin kuitenkin kävi.

Unelmia ei ehkä saavuteta ensiksi ajattelemaansa reittiä, mutta aina on olemassa kiertotie.

Koomasta herättyään Pekka elää pitkään kuin sumun keskellä.

– En tajunnut mistään mitään. En ymmärtänyt, missä olin ja mitä minulle oli tapahtunut.

Kuukauden kuluttua hän kuulee olleensa ammattilaskija. Hän katsoo itsestään kuvattuja elokuvia, ja pikkuhiljaa muistoja alkaa pudota aivojen syövereistä kuin lumihiutaleita asvalttiin. Muistot tuntuvat arvokkailta. Kuin saisi kiinni siitä ihmisestä, joka ennen oli.

Kun onnettomuudesta on kulunut neljä kuukautta, Pekka ajattelee, että loukkaantuminen on vain unelmaelämän varrelle osunut hidaste. Hän uskoo palaavansa rinteeseen heti syksyllä. Edellisellä kaudella hän on ollut Big Air -ranking-listan 11. paras maailmassa. Nyt, kun koulu ei enää haittaa uraa, hän uskoo pääsevänsä ykköseksi.

Kesän kääntyessä loppuun onnettomuudesta on kulunut viisi kuukautta. Silloin Pekka tajuaa, että sairaalasängystä nouseminen ei olekaan ihan yksinkertaista – laskemisesta puhumattakaan.

Kirjassaan Fight Back – toinen mahdollisuus hän kuvaa tunteitaan: ”Maanantaina tunnen itseni alakuloiseksi. Tiistai vain tulee ja menee, ja keskiviikkona se iskee minuun: en pysty enää laskemaan. En voi laskea tänään, en voi laskea huomenna, en tiedä, voinko laskea enää koskaan.”

pekka hyysalo 3

Silloin hän tipahtaa pohjalle, vielä kovempaa kuin keväällä Ylläksellä. Ajatus paluusta huipulle on saanut jaksamaan läpi kuntoutuksen ja muistamattomuuden. Mutta unelmistaan luopumista hän ei jaksa. Ei halua jaksaa.

– Menetin elämästäni sen asian, joka teki minut iloiseksi. Samalla menetin syyn elää.

"Millään ei ollut enää mitään väliä."

Millaista on elämä, kun siitä otetaan pois kaikki normaali, kaikki se, mikä on täyttänyt päivät ja tulevaisuuden suunnitelmat? Ennen Pekalla oli elämässä vain yksi unelma: tulla maailman parhaaksi freeski-laskijaksi.

– Viikon makasin sängyssä. Sitten aloin miettiä, miten epätodennäköistä on, että ylipäänsä jäin henkiin. Ja kun kerran jäin, niin mitä haluan tehdä. Voisin joko maata masentuneena sängyssä tai ottaa toisesta mahdollisuudesta kaiken irti. Päätin tehdä juuri niin. Elämä ei enää tuntunutkaan niin turhalta.

Tämän Pekka haluaa sanoa muillekin: vaikeuksien keskellä on hyvä löytää syy, jonka vuoksi kannattaa jaksaa. Vaikka sydän olisi tuhantena sirpaleena, rationaalinen mieli voi nähdä asiat, jotka vielä jonakin päivänä saavat hymyilemään.

Kohta Pekallakin on jo uusia unelmia.

Ensimmäiseksi hän päättää todistaa vääräksi lääkärin väitteen siitä, että hän ei voi enää koskaan laskea. Ja koska varpaatkin kerran liikkuivat, miksei hän voisi saman tien tähdätä maratonille?

– Minulla ei ollut aavistustakaan, miten vaikea tehtävä juoksemaan oppiminen olisi. Maraton on unelma, josta en vieläkään ole luopunut.

pekka hyysalo 2

Ensimmäisen kerran Pekka opetteli kävelemään alle vuoden ikäisenä. Hän oli vilkas lapsi, joka rakasti kalastusta ja urheilemista.

Vuoden vanhana Pekka tönäisi kumoon seinää vasten nojanneet isänsä sukset ja hiihti niillä lomamökin pihassa. Äiti ymmärsi vihjeen, ja pian Pekka sai omat, oikean kokoiset sukset.

Kaksivuotiaana Pekka opetteli luistelemaan. Tavattuaan kuusivuotiaana Saku Koivun hän päätti ryhtyä ammatti-jääkiekkoilijaksi. Se unelma eli monta vuotta, kunnes jokapäiväiset treenit kaupungin toisella laidalla kävivät liian raskaaksi.

Kolmannella luokalla hokkarit vaihtuivat suksiin, kun partiokaveri houkutteli Pekan kokeilemaan ratalaskua. Lupaus oli, että vauhtia riittää ja muutenkin on siistiä.

– Kolme vuotta jaksoin, kunnes mielenkiintoni ei enää riittänyt keppien kiertämiseen. Halusin hyppiä ja tehdä suksilla kaikkea samaa, mihin pystyin lumilaudalla.

Ensimmäiset varsinaiset hyppysukset Pekka sai pari vuotta myöhemmin. Yläasteella suksi alkoi kulkea toden teolla. Pekka hoiti tunnollisesti koulun ja kokeet, mutta mielenkiinto oli muualla, puuterisilla rinteillä. Ensimmäisenä lukiovuotenaan hän voitti Big Airin ja Half Pipen suomenmestaruudet ja päätti keskittyä uransa rakentamiseen. Hän siirtyi kotikaupungistaan Turusta Kuusamon urheilulukioon ja kiersi kisaamassa ympäri maailmaa.

Lukion viimeisinä vuosina Pekka oli reissussa yli puolet lukukaudesta.

– Vapaalaskun ei oikeastaan pitäisi edes olla minun lajini. Muut kilpailijat ovat pieniä ja minä tällainen melkein kaksimetrinen hongankolistaja. Useimmilla valmistajilla ei ollut edes minulle sopivia suksia.

Mutta se, mitä muut pitivät mahdollisena, ei kiinnostanut Pekkaa. Siitä asenteesta on ollut hänelle myöhemminkin paljon hyötyä.

Haluan, että ihmiset yrittävät viimeiseen asti, jos elämässä on asioita, joita he tavoittelevat.

Toisen kerran Pekka opetteli kävelemään täytettyään 20. Joskus ylös pääseminen kesti melkein vartin ja uusi kaatuminen seurasi heti seuraavan askeleen jälkeen. Huippu-urheilijan päättäväisyydellä hän kuitenkin puski eteenpäin.

Kun onnettomuudesta oli kulunut puoli vuotta, Pekka pystyi kävelemään tuettuna. 11 kuukautta myöhemmin hän palasi rinteeseen. Edes halvaantumisen tai kooman takia häneltä ei jäänyt väliin yhtään laskukautta.

– Viime talvi on ainut, jolloin en ollut suksilla. Silloin keskityin kuntoutukseen. Tällä hetkellä se on minulle tärkeämpää kuin mikään muu.

Paluu suksille oli katkeransuloinen kokemus. Hän oli voittanut surkean ennusteensa ja teki sitä, missä oli ennen yksi maailman parhaista. Mutta vaikka pää tiesi tarkasti, miten rinteessä pitäisi olla, ruumis kieltäytyi tottelemasta. Se turhautti.

Rinteessä kuvatussa videossa Pekka purkaa tunteitaan: ”Tällaista laskemiseni on nyt. Se ei ole yhtä kaunista kuin ennen, mutta rakastan sitä yhä. Ennen pystyin tekemään lähes mitä tahansa suksilla, ja haluan saman fiiliksen taas. Siksi harjoittelen niin paljon. En ikinä anna periksi. Antaisin melkein mitä tahansa ollakseni yhtä hyvä kuin olin ennen, mutta se ei ole mahdollista. Siksi otan kaiken irti siitä, mitä minulla on nyt.”

Luovuttaminen ei kuulu Pekan tapoihin. Siksi hän päätyi ensin suksille ja myöhemmin juoksemaan. Syksyllä 2014 Turussa järjestettiin ensimmäinen Pekan Fight Back -brändin nimeä kantava juoksutapahtuma. Yhdessä 1 200 juoksijan kanssa Pekka taisteli maaliin koko 2,6 kilometrin matkan.

Nyt ollaan tässä, kerrostalon alakerran valoisassa, tilavassa FightBack-tilassa lähellä Turun keskustaa. Ikkunoihin on teipattu punaiset pallot, joiden valkoiset FightBack-tekstit näkyvät kauas kadulle.

FightBack on Pekan uuden elämän unelma. Se on vuonna 2013 perustettu brändi, jonka kautta Pekka haluaa auttaa muita päävamman tai aivoverenvuodon saaneita. Heitä varten Pekka on avannut harjoitustilan kotikaupunkiinsa. FightBack on myös asenne, jota Pekka haluaa välittää. Se viestii toivon ja tahdonvoiman sanomaa meille kaikille.

– Haluan, että ihmiset yrittävät viimeiseen asti, jos elämässä on asioita, joita he tavoittelevat. Asenteella ja tahdolla voi saada aikaan ihmeellisiä asioita. Unelmia ei välttämättä saavuta ensiksi ajattelemaansa reittiä, mutta aina on olemassa kiertoteitä. Niitä saa ja kannattaa käyttää, vaikka se vaatisikin vähän pidempää pinnaa.

Kysymys tulevaisuuden unelmista saa Pekan nauramaan.

Kuntoutuminen tähän pisteeseen on vaatinut järjettömän määrän työtä. Tuhoutuneiden hermoratojen uudelleen rakentaminen merkitsee ankaraa harjoittelua, mutta hän on valmis puskemaan itsensä jatkossakin äärirajoille saavuttaakseen tavoitteensa.

– Mutta en ole edes puolivälissä siinä, mihin tulen pääsemään. En todellakaan ole valmis lopettamaan vielä. 20 vuoden kuluttua voin olla missä tahansa! On siistiä vanhentua ja päästä kokemaan uusia asioita, vaikka en osaa edes kuvitella, mihin tieni vielä vie.

Maratonin juokseminen on yksi unelma, josta Pekka pitää kiinni. Hän seuraa edelleen olympialaisia, oman lajinsa kisoja ja muita isompia urheilutapahtumia. Pian edessä on matka Etelä-Koreaan, sillä Pekka on valittu yhdeksi olympiasoihdun kantajaksi Pyeongchangiin. FightBack valittiin mukaan yleisöäänestyksessä, jossa etsittiin olympiatulen kantajaksi järjestöjä, jotka ovat toimineet yhteiskunnassa myönteisen muutoksen edistäjänä.

pekka hyysalo 1

Pekan elämän tärkeimmät asiat ovat kuitenkin muualla kuin huippu-urheilussa.

– Olen joutunut luopumaan fyysisistä lahjoistani, enkä osaa tehdä enää mitään hirveän hyvin. Puheenikaan ei ole kovin sujuvaa, mutta nyt minulla on tärkeää asiaa, mitä sanoa.

Se, mikä aluksi tuntui elämän raskaimmalta taakalta, on kääntynyt myös siunaukseksi. Ulkoisten asioiden ja fyysisten taitojen tilalle on tullut syvempää itsensä hyväksymistä. Hän on luopunut paljosta, mutta osaa arvostaa sitäkin enemmän asioita, joita elämässä nyt on.

"Vaikka minulla olisi vähemmän kuin ennen, elämä tuntuu rikkaammalta."

Pekasta on tullut suosittu puhuja, joka kertoo mielellään tarinaansa inspiroidakseen muita. Hän saa paljon viestejä yksityisiltä ihmisiltä. Toivon tuojan rooli tuntui aluksi yllättävältä, mutta yhtä kaikki luonnolliselta. Jokaisen huolia hän ei voi eikä halua kantaa, mutta laittaa mielellään energiaansa toisten kannustamiseen. Se antaa voimia myös itselle.

– Inspiraatio on parhaita asioita, joita tiedän. Olen saavuttanut elämässä suuria asioita siksi, että joku on inspiroinut minua. Siksi parasta palautetta minulle työstäni on se, että voin vuorostani inspiroida jotakuta muuta. Se antaa tarkoituksen sille, mitä teen.

Tärkein viesti kiteytyy yhteen sanaan: FightBack. Mitä ikinä elämässä tuleekin eteen, tärkeintä on nousta jaloilleen ja jatkaa taistelua.

JULKAISTU   23.1.2018TEKSTI   Elisa MiininKUVAT   Viivi Huuska

Oliko juttu kiinnostava?

Kyllä (0)Ei (0)

Luitko jo nämä?